Ilmanvaihdon lämmitysteho

Ilmanvaihdon tuloilman lämmitys vaatii laskennallisesti noin 18 % rakennuksessa käytettävästä kaukolämmöstä. Tarvittavan lämmitysenergian määrään vaikuttaa voimakkaasti edellä esitetyn lämmön talteenoton tehokkuus ja hyötysuhde.

Uimahallien ollessa yleisesti ilmalämmitteisiä, tuloilman lämpötilan tulee olla erittäin korkea (jopa yli 10 °C allastilan sisälämpötilaa korkeampi). Lämmön talteenotolla esilämmitetty tuloilma lämmitetään haluttuun lämpötilaan viimeistään lämmityspatterilla, joka käyttää yleisesti kaukolämpöä. Tämä lämmityspatterilta lämmitettävä osuus pyritään pitämään mahdollisimman pienenä, mutta käytännössä se on kuitenkin aina olemassa. Seuraamalla lämmityspatterin kuluttamaa kaukolämmön määrää mittaustulosten perusteella, voidaan muodostaa kuva siitä, kuinka suuri osa kulutetusta kaukolämmöstä käytetään tuloilman lämmitykseen.

Lämmityspatterilta vaadittava lämmitysteho [kW] lasketaan seuraavalla kaavalla. Tehon laskennassa tarvitaan tuloilman lämpötilojen mittaustiedot ennen ja jälkeen lämmityspatterin sekä tuloilmavirran suuruus. Kyseessä ovat siis mittauspisteiden 2, 3 ja 6 tulokset.  

jossa
ρilma voidaan käyttää arvoa 1,2 kg/m3
cpilma voidaan käyttää arvoa 1,005 kJ/(kg*K)
qilmavirta yksikössä [m3/s]

Lämpöpatterin tehon perusteella voidaan laskea patterin kuluttama kaukolämmön määrä kertomalla hetkellinen lämmityspatterin teho mittausjakson pituudella eli kuluneella ajalla. Summaamalla näitä kulutuksia yhteen saadaan tulos kuukaudessa ilmanvaihdon kuluttamasta lämpöenergiasta. Sama tieto voidaan saada myös alakeskuksen kautta, mikäli sellainen on asennettu. Esimerkki ilmanvaihdon lämmityksen tehosta on esitetty kuvassa 17.

Kuva 17. Esimerkki mitatusta ilmanvaihdon vaatimasta lämmitystehosta